Make your own free website on Tripod.com
 
Viikingit
Suomessa
   

Johdanto

Yhteisö

Kaupankäynti

Ryöstöretket

Viikinkilaivat

Aseistus

Viikinkiretket

Kontaktit viikinkeihin

Viikinkiaika Suomen etelärannalla

Suomi viikinkiaikana

Ruoka

Viikinki uskomuksia

Kaitaan lukion viikinkiprojekti -05

Kaitaan lukion kotisivut

Viikinkiaika

Yleisesti viikinkiajasta ja viikingeistä


Suomessa viikinkiaika oli rautakauden jakso, joka seurasi merovingiaikaa ja edelsi ristiretkiaikaa. Perinteisesti viikinkiaika lasketaan alkaneeksi Lindisfarnen luostarin ryöstöstä kesällä 793. Skandinaavista tutkimusta seuraillen viikinkiaika on Suomessakin ajoitettu noin vuosiin 800 - 1050. Viikinkiaika kesti lähes kolmesataa vuotta, kunnes sen katsotaan loppuneen viimeiseen viikinkiretkeen Britannian valloitusyritykseen vuonna 1066.
Viikingit pitivät hallussaan osia Brittein saarista ja saivat haltuunsa jopa Normandian Ranskalta. Lisäksi viikingit asuttivat Islannin, Grönlannin ja paljon muita pieniä saaria ja perustivat monia asutuskeskuksia Itämeren rannalle ja kauemmas.
Norjasta ja Tanskasta retket suuntautuivat melko paljon länteen, Ruotsista itään. Viikingit suosivat Brittein saaria hyvinä alueina ryöstö- ja valloitusretkille; siellä ei ollut vahvaa hallitsijaa, joka olisi kyennyt pitämään viikingit poissa.
Viikingit tulivat pääasiassa Ruotsista, Norjasta ja Tanskasta. Heidän matkoillaan itään he liikkuivat myös Suomen rannoilla ja Neva jokea pitkin Venäjälle. Suomalaiset eivät oikeastaan olleet osallisina näillä matkoilla, mutta on mahdollista että myös suomalaisia on ollut mukana ruotsalaisten viikinkien matkoilla.
Viikingit eivät olleet verenhimoisia berserkkejä, eivät silmittömiä tappajia ja kaikkein vähiten sivistymättömiä barbaareja. Pohjoismaalainen sivistystaso ylsi eurooppalaisen mittapuun mukaan hyvin korkealle, ja he olivat paljon puhtaampiakin; peseytyivät sentään kerran viikossa.
Viikingit olivat pääasiassa kauppaa käyviä merimiehiä. Mutta mielikuva viikingeistä kylien tuhoajina ja tappajina ei ole täysin väärä, sillä kyllä sellaistakin on ilmeisesti tapahtunut. Näiden ryöstöretkien yhteydessä saatettiin myös ottaa orjia. Myös viikinkien ulkonäöstä on monia käsityksiä, viikingeillä ei ollut sarvellisia kypäriä, kuten Harald Hirmuinen antaa olettaa. Siinäkään ei oikein ole perää, että viikingit olisivat olleen juurikaan muita ihmisiä isompikokoisempia.
Viikinkien retket vaikuttivat paljon viikinkien taiteeseen ja kulttuuriin. Suullisesti välittyneet tarinat kirjoitettiin myöhemmin, 1200-luvulta alkaen, saagoiksi muinainnorjaksi. Tällaiset saagat kertoivat usein oikeasti eläneistä ihmisistä, joskin kaikki ei aina ole täysin uskottavaa eli niitä voidaan pitää pikemminkin kaunokirjallisina teoksina, kuin täysin luotettavina yksityiskohtaisina dokumentteina ajasta jolloin viikingit elivät. Osaltaan viikinkien myötä kristinusko siirtyi pohjoiseen.
Kuten jo aiemmin mainittiin, että viikingit olivat kauppaa käyviä merimiehiä. Kaupankäynnin kannalta tärkeitä kaupan keskuksia olivat muun muassa Haithabu (nykyinen Hedeby Etelä-Jyllannissa), Kaupang (Oslonvuonon länsirannalla), Birka (nykyinen Björkö Tukholman länsipuolella), Aldeigjuborg (nykyinen Staraja Ladoga Laatokan etelärannalla) ja Jorvik (nykyinen York Keski-Englannissa)


Viikinkiajan tutkimuksesta


Esihistoriallisella ajalla ei vielä tunnettu kirjoitustaitoa, joten suurin osa päätelmistä viikinkiajan elämästä on tehty arkeologisten löytöjen perusteella.
Arkeologiassa kaikki rakenteet, maakerrokset ja löydöt pyritään dokumentoimaan mahdollisimman tarkasti. Ne valokuvataan, piirretään millimetripaperille, kuvaillaan kirjallisesti. Rakenteista ja maakerroksista on myös otetaan näytteitä mahdollisia luonnontieteellisiä analyysejä varten.
Yleisesti Suomen viikinkiajalta ei ole paljoakaan esinelöytöjä. Löytöjen vähäisyys saattaa johtua osittain omatekoisen raudan heikosta laadusta, joka tarkoittaa tänä päivänä sitä, että useimmat esineet ovat ruostuneet lähes kokonaan. Myös lähes kaikki mahdolliset kankaat ja kaikki muut raudattomat tai lasittomat tavarat ovat maatuneet Suomen happaman maaperän takia.
Suomesta on löydetty paljon kalmistoja eli hautoja tai "hautaröykkiöitä". Suomen eniten tunnettu kalmisto on Luistarin kalmisto Eurassa, josta tunnetaan yli 1300 hautaa. Kalmiston haudat ovat ruumishautoja, joiden säännölliset rivit edellyttävät aikanaan maan päällä näkyneitä merkkejä. Tutkimukset eivät ole selvittäneet, miten ja miksi tämä muun Suomen samanaikaisista polttohautauksista täysin poikkeava tapa on Euran ja Köyliön seudulla omaksuttu.


Lähteet
http://www.finland.com/viking.htm
http://fi.wikipedia.org/wiki/Viikinkiaika
http://www.rosala-viking-centre.com
http://www.greywolves.org/
http://www.mikkeli.fi/fi/museot/03_suursavon_museo/07_rautakausi_savossa/main.htm
http://www.kokkola.fi/museo/arkeologia.html
9000 vuotta Suomen historiaa kirja - Matti Huurre