Make your own free website on Tripod.com
 
Viikingit
Suomessa
   

Johdanto

Yhteisö

Kaupankäynti

Ryöstöretket

Viikinkilaivat

Aseistus

Viikinkiretket

Kontaktit viikinkeihin

Viikinkiaika Suomen etelärannalla

Suomi viikinkiaikana

Ruoka

Viikinki uskomuksia

Kaitaan lukion viikinkiprojekti -05

Kaitaan lukion kotisivut

Viikinkiyhteisö


Viikingit olivat pääasiassa maanviljelijöitä, mutta he kasvattivat myös lehmiä, hevosia sekä siipikarjaa. Maanviljelyn ja karjanhoidon ohessa viikingit myös kalastivat ja metsästivät ravintoansa. Eläimien ruokkimisessa käytettiin yleensä apuna orjia, joita oli 10-18 taloudessa. He hoitivat monia eri tehtäviä kodin piirissä. Orjat olivat yleensä sotavankeja. Vaikka orjilla ei ollut minkään näköisiä oikeuksia, kannatti hyvä orja pitää leivissä. Orja oli osana yhteiskuntaa vain ja ainoastaan isäntänsä kautta. Orjan mahdollisuudet vapauteen olivat rajalliset ja vaihtelivat paikoittain: isäntä saattoi halutessaan vapauttaa orjan tai isännän kuoltua orja saatettiin uhrata jumalille. Orjakauppa ja orjien asema muuttui kristinuskon levitessä Skandinaviaan, sillä se vastusti kristittyjen orjien pitoa.


Miehen ja naisen välinen suhde


Viikinkiyhteiskunnassa miehen ja naisen asema oli tasa-arvoinen. Työt olivat jaettu selvästi sukupuolen mukaan, mutta tarvittaessa näistä jaoista poikettiin. Naiset eivät esimerkiksi osallistuneet ryöstöretkiin, ellei tarkoituksena ollut siirtokunnan perustaminen. Usein jaottelu perustui raakoihin faktoihin, kuten miesten ja naisten fyysisiin eroihin. Naiset hoitivat kotia, lapsia ja sairaita sekä miehen poissa ollessa myös taloutta. He myös kertoivat lapsille perinteisiä saagoja ja runoja ylläpitäen näin vanhoja perinteitä.
Viikinkiajallakin miehet ja naiset elivät avioliitossa. Avioliitto solmittiin yleensä miehen tai hänen isänsä aloitteesta. Tytöllä oli oikeus ilmaista mielipiteensä, vaikkakin hänen oli tyydyttävä isänsä tahtoon. Morsiamen isä sai mieheltä tietyn summan tulevasta vaimosta. Tämä kertoi miehen kykenevän elättämään tuleva perheensä. Tytöt menivät naimisiin yleensä 12-16 vuoden iässä. Miehellä ja naisella oli molemmilla oikeus vaatia tarvittaessa avioeroa. Avioeron syinä olivat miehen väkivaltainen käyttäytyminen, kyvyttömyys hoitaa taloutta tai suhdetta, miehen yritys viedä vaimo vastoin tahtoaan maasta tai jos mies pukeutui ja käyttäytyi naisellisesti. Norjassa vaimon julkinen läimäytys kasvoille oli riittävä syy avioeroon ja sakkoihin. Mies puolestaan sai jättää vaimonsa, jos tämä käytti housuja tai teki huorin. Pettäminen oikeutti petetyn osapuolen surmaamaan pettäjän ja tämän rakastajan. Tällaisen henkilön surmaajaa ei paheksuttu eikä hän joutunut hyvittämään tekoaan. Nainen, joka oli jäänyt leskeksi tai eronnut, sai valita uuden puolisonsa isänsä tai yli 16-vuotiaan poikansa suostumuksella vapaasti.


Perhe ja arki


Jokainen yhteisön yksilö oli osa suurempaa kokonaisuutta, perhettä. Perheet asuivat suurissa hallimaisissa taloissa. Tuvan keskellä oli tulensija jota käytettiin ruoantekoon ja samalla se tuotti lämpöä. Talossa valaisivat rautaiset lamput, sydäminään sammal. Päivän valoa tuli sisään vain kattoräppänästä. Yhdessä talossa asui koko suku. Kylät muotoutuivat näiden suurperheiden ympärille. Suurperheiden suojelu ulottui hyvinkin kaukaisiin sukulaisiin, kuten viidennen ja kuudennen asteen serkkuihin. Vaikka lapsia pidettiin suuressa arvossa, silti ei toivotut tai sairaat lapset saatettiin tappaa. Päätösvalta oli isällä. Tämä käytäntö tosin muuttui kristinuskon levittyä Skandinaviaan.
Yhteiskunnallinen asema riippui perhesuhteista ja sosiaalisista yhteyksistä. Perhe-elämä oli keskeinen arvo. Kotoisista askareista vei kankaiden valmistus paljon aikaa. Kankaita kutoivat niin miehet kuin naisetkin. Vaatteiden valmistuksessa käytettiin pääosin pellavaa ja villaa joka värjättiin mineraaleilla ja käsiväreillä. Kangas oli kallista, joten vaatteita pidettiin arvossa. Miehillä ja naisilla oli yleiset pukeutumiskriteerit: miehet pitivät villakangashousuja ja paitoja, naisilla oli yksinkertainen tai laskostettu liivihameen tapainen villapuku. Usein vaatteet, etenkin naisten, oli koristeltu taidokkaasti koruilla ja kauniisti muotoiluilla hakasilla. Naiset käyttivät myös upeita Bysantista ja muualta Euroopasta tuotuja koruja, kuten esimerkiksi lasihelmiä. Pukeutumiseen otettiin vaikutteita ulkomailta, esimerkiksi pussihousut miehillä.
Viikingeilläkin oli oma oikeusjärjestelmä, ja käräjät olivat arkipäivää. Lait vaihtelivat alueittain. Lamaani oli puheenjohtaja, apuna olivat lautamiehet. Koska kaikki tunsivat toisensa, oli rikokset helppo selvittää. Sakot olivat yleisin rangaistus, mutta joissain tapauksissa käytettiin kuolemantuomiota.
Elämä viikinkiyhteiskunnassa oli leppoisaa ja perhekeskeistä. Suurilta konflikteilta vältyttiin, koska he elivät selvien normien mukaan, esimerkiksi työnjaottelu oli selvästi perusteltua ja oikeudenmukaista. Viikinkien yhteiskunta voidaan pitää kehittyneenä ja monimuotoisena kokonaisuutena.


Lähteet:
www.greywolves.org
www.suomalaisuudenliitto.fi
www.edu.lahti.fi
www.katajala.net
www.viking.no
Viikingit, WSOY